Huovutusta...

Kädentaitojen messuilta ostamani villat on päässeet käsittelyyn! Huovuttaminen on jotenkin niin terapeuttista... Kätensä jäjen näkee välittömästi ja villa on niin ihanan pehmeää ja elävää materiaalia työstettäväksi. Tykkään! Kaiken lisäksi, kerrankin on vara tehdä virheitä :D Heti ei tarvii tulla täydellistä, kun työtään voi muokata ja villaa lisätä. Touhuun tarvitaan huovutusvillaa, jota kannattaa melkeimpä tilata netistä, ellei sit satu asumaan sellaisella paikkakunnalla, jossa villaa tehdään. Askarteluliikkeiden pikkuruiset villapussit on kamalan kalliita, eikä niillä pitkälle pötki. Tarvitset myös huovutusneulan, niitä saa sieltä mistä villojakin ja tietty alustan. Alustaksi käy styroksi, tai vaikkapa paksu pesusienen tapainen lätty. Ja sitten vaan villaa alustalle ja tökkimään neulalla :D Lisäile villaa vähitelleen ja käännä välillä työn puolta, ettei se tartu alustaan kiinni. Neulalla on tarkoitus tökkiä pystysuoraan ja syvään, sillon homma toimii niin kun kuuluu...

Tässä työn alla sydän

Ja pari valmista sydäntä

Sain joskus vuosia sitten tuparilahjaksi huovutetun leivän suolapaketin kera. Suolat on syöty aikapäiviä sitten, mutta leipä on ahkerassa käytössä edelleen! Se on mainio pannunalunen ja sopii aiheena keittiöön hienosti. Tein itsekin eilen pari leipää. Leivän sisällä on villapiposta leikatut pyörylät, jotka säästää hieman villan menekkiä. Leivän paksuus on noin 2cm, halkaisija 21cm ja villaa meni 50g per leipä. Kuulostaa vähältä, mutta on oikeesti melkoinen kasa, koska villa on niin kevyttä! 

Huovutettu leipä

Kädentaitojen messut

Eilen kävin Kädentaitojen messuilla Tampereella elämäni ensimmäistä kertaa! Kokemus oli kaiken kaikkiaan hieno! Pää pursuaa vieläkin kaikesta tarjonnasta ja yritän palautella mieleeni erilaisia ideoita, joita sieltä poimin mukaani. Mieli palaa päästä kokeilemaan ja tekemään! Pajusta voisi kokeilla jotain :) Se on materiaalina mulle melko uusi... Kukkakaupassa tosin olen joitain kransseja tehnyt, mutta en sitten sen kummosempia. Pajupaja oli tuonut upeita töitä messuille! Ei voi kuin ihailla sitä taitoa ja luovuutta, joka yrittäjällä on :) Alla pari kuvaa Pajupajan töistä. Netistä löytyy osoitteella www.pajupaja.fi

Silmiin pisti korutarjonnan paljous. Sitä tuntui olevan joka toisessa kojussa. Jos jonkinlaista helmeä ja helyä. Korujen teko lienee hyvin suosittua näinä päivinä? Olen itsekkin joskus tehnyt muutaman korun, mutta olen enemmän aidon kullan ystävä :) Vaikkakin... villahelmiä saattaisin pitää :D Villa on materiaalina niin ihanaa... Lämmintä, pehmeää, helppoa työstää. Huovuttaminen on minun kohdalla vielä aivan lapsen kengissä. Mutta minusta on ihana kokeilla aina jotain uutta! Nytkin ostin villoja ja toiveissa on yhtä sun toista villiä, vaan saa nähdä mitä ajatuksista toteutuu.. ts. mitä onnistun osaamaan :) Tässä pari otosta Tuulensuun tilan ihanista villatöistä. Todella hienoja hevosia, joihin tekijä on onnistunut upeasti luomaan persoonallisuuden ja yksilöllisyyden! Yrityksellä ei ole nettisivuja, mutta yhteyttä voi ottaa ja tuotteita tilata; tuulensuuntila@gmail.com

Esillä oli myös paljon erilaisia kynttilöitä. Ainoatakaan valmista kynttilää en ostanut, vaan poimin ideoita pääkoppaani- toivottavasti ymmärtävät pysyä siellä ;) Sen sijaan ostin sydänlankaa ja parafiinia. Aivan lähipäivinä aion laittaa taas kynttiläpajan pystyyn... Säästän muuten aina kaikki vanhat jämät ja pätkät. Sitten kun alan valamaan uusia kynttilöitä mäiskin vasaralla pätkiä, niin että saan niistä sydänlangat irti ja sinne vaan muun massan joukkoon vanhat palat syntymään uusiksi kauniiksi kynttilöiksi.

Lähtiessäni vastasin vielä kyselyyn. Annoin risuja parkkipaikan järjestelyistä. Parkkisedät ajattivat huisin kuuseen väittäen, että kaikki muu on täynnä ja kävellessäni huisin kuusesta hallille laskin helposti kuusi vapaata paikkaa sillä reunalla parkkista. Kuinka monta niitä oli toisella reunalla? En halua valittaa, mutta hiukan ketutti... Toinen juttu mistä annoin risuja oli messujen suuruus. Kaikkea oli aivan liikaa! Tuntui jo eka hallin käveltyäni, että päässä humisee, eikä jaksa enää ottaa vastaan ja keskittyä muuhun tarjontaan, jota oli kuitenkin vielä kolme hallia jäljellä!! Summa summarum, ihanaa, että tällaiset messut on olemassa. Ja melkoisella varmuudella menen ensi vuonnakin! Ja otan muuten mukaani semmosen pyörällisen perästä vedettävän matkalaukun! Kaikkien ostosten kantaminen koko päivän alkoi meinaan tuntua työltä :D

Hajatelmia

Mun blogista on uhkaavasti tulossa leivontablogi! Eikä se ny suinkaan ollu alunperin tarkotus :D Tännehän piti tarinoida kaikkee mahollista maan ja taivaan väliltä...

Tänään oon oikeestaan ollu aika hyvillä mielin- uutta on ilmassa! Elämä ei ookkaan sitä samaa, tasapaksua kivun sävyttämää selviytymistä päivästä toiseen. 

Menin uteliaisuuttani käymään kiropraktikolla :) Suurin potku asiaan oli varmaan se, että sain Julialta lahjakortin sinne :D Julia on saanu apua kipuunsa sieltä, joten tietty mua kiinnosti, jos mäkin hyötyisin siitä jotain. En oikeestaan tienny kiropaktiikasta mitään ennen kun kävin luennolla, joka oli välttämätöntä ennen kun edes pääsi tutkimukseen. Olin melko skeptinen, mutta utelias vielä sen luennonkin jälkeen, mut aattelin et kyllähän mä meen, katotaan mitä se setä tekee :P 

Piti täyttää esitietolomake, jossa kyseltiin kolotukset ja loukkaantumiset yms. Sit otettiin kuvaa edestä ja sivusta ja katottiin seisonko tasan jaloillani, vai onko painoo kovasti enempi toisella jalalla. Yllättävän vähän oli eroo, vain 3,4 kg. Täti tutki vielä jollain laitteella lihasjännityksiä ja hermotoimintaa juuri selkärangan vierestä. Sit se kiropraktikkosetä hipelöi ja kopeloi ja väänti ja veivas mun rankaa. Ens kerralla pääsen kuulemaan löydökset ja hoitosuunnitelmaa/suosituksia. Viimeseks setä rusautteli niskaa kumpaanki suuntaan. Se oli kyllä aika vinkeetä. Melkoinen ääni niskasta kuului ja toiseen suuntaan ihan pikkasen sattui, mut ihan hetken vaan ja oikeesti tosi vähän. Sillä hetkellä ei tuntunu oikeestaan sen kummosemmalta. 

Mut sit ajelin Heseen tortillalle ja istuin pöydän ääreen... Nostin kädet pöydälle ja ihan kirjaimellisesti tunsin, kuinka veri virtasi holonaan suonissa :D Se oli jännä tunne. Enhän mä tiiä oliko se veren virtaamisen tunne, vai mitä se oli, mut siltä se tuntu. Ja oli jotenki kevyt olo koko päivän. On muuten edelleen. Mulla on ollu lähes jatkuva niska-hartiasärky ihan nuoresta tytöstä saakka ja ellei oo särkeny, niin on ollu kuites semmonen jumitunne hartioissa. Eipä oo nyt :) Joo, kyllä, olen käyny hierojalla kymmeniä kertoja ja syöny kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja... Vinkeetä. Meen ens viikolla uudestaan, katotaan mitä sit tapahtuu ;)

Tiikerikakku

Leivoin tän kakun viime viikolla, joten se on jo moneen kertaan syöty, mutta laiskuuttani en saanu siitä tarinoita aikaseks tänne :D Nythän on menossa se Koko Suomi Leipoo-ohjelma, jossa ekana työnä tekivät juurikin tiikerikakun. Siis helppo peruskakku ja paikalla piti olla Suomen 12 parasta kotileipuria... ja oliko niin, että kolme heistä epäonnistui täysin! Miten se on mahollista? No joo, oisin varmaan itekkin ihan kipsissä, jos pitäs kondiittorien valvovan silmän alla ja telkkarikameroiden edessä leipoo, että lopetanpa ihmettelyni tähän :P

Tiikerikakku: 

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
Mittaa kulhoon 3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl vaniljasokeria, sekoita ainekset keskenään. 
Vatkaa 200 g pehmeää voita ja 2 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. 
Lisää kolme munaa yksitellen, reilusti vatkaten. 
Lisää jauhoseos joukkoon. 
Ota nyt noin kolmasosa taikinasta eri kulhoon ja lisää siihen 1/2 dl maitoa, sekä 1/2 dl kaakaota. 
Lusikoi vaaleaa taikinaa vuokan pohjalle, lisää tumma taikina ja vielä päällimmäiseksi vaaleaa taikinaa. 
Paista kakku uunin alatasolla 55 min. 
Ota kakku uunista, anna jäähtyä vähän aikaa. Aseta lautanen kakkuvuokan päälle ja kiepsauta kakku ympäri.

I´m back!

Ja kauan olinkin poissa!! Puoli vuotta! Mutta kuinka nopeasti tuo aika onkaan mennyt ja kuinka paljon sinä aikana on tapahtunut! Kaikkea en toki tänne tilitä, mutta jotain kohokohtia kuitenkin :) Huomasin, että toiseksi viimeisessä postauksessani haaveilin kovasti omasta hevosesta... No nyt mulla on heppa! Itse asiassa kaksikin :D On se vaan jännä miten asioilla on tapana järjestyä. Elämä on niin ihmeellistä. Ja ihanaa. Ja kipeetäkin. Viimeiset kaksi kuukautta olen elänyt jokapäiväisen suuren kivun kanssa. Niin suuren, että väliin tulee itku ja uskon puute- eikö tämä kipu ikinä lopu? Selkä ja polvi vihoittelee kilpaa, eikä apua tahdo löytyä mittavasta lääkearsenaalista huolimatta :( Huomenna menen magneettikuvaan, josko se antaisi jotain valaistusta asiaan... Kiropraktikonkin aion kokeilla, tyttäreni miehensä kanssa on saaneet sieltä apua kipuihinsa.

Tässä mun hepat, Disa ja Durre.

Suklaatäytekakku

Tänään tein varsinaista suklaafanin unelmakakkua. Slurps. Pohja on suklainen, välissä suklaamoussea ja vadelmahilloa. Pinnalla suklaakuorrutus ja pursotukset moussea. Testasin kakkuun Dr. Oetkerin kakkumoussea pussissa olevalla täyteläisemmällä versiolla. Mousse on hyvän makuinen, mutta mielestäni vähän liian löysä rakenteeltaan kakun täytteeksi. Ensi kerralla lisään moussejauheen sekaan liivatejauhetta, jotta saan tuhdimman lopputuloksen. Mutta kakku on herkullinen ja hyvin täyteläisen suklainen!

Pohja:
115 g voita
1,3 dl sokeria
2 munaa
1,3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
5 rkl kaakaota
Vatkaa voi ja sokeri valkoiseksi kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan. Kumoa taikina voideltuun vuokaan ja paista 180 asteessa noin 15 min. Tällä ohjeella tulee pienehköön sydänvuokaan noin 5 cm korkea kakku. Jos haluat paksumman kunnon kakun tuplaa pohjan ohje ja lisää paistoaikaa 10 min. Kumoa paistettu pohja leivinpaperin päälle jäähtymään.

Puolita jäähtynyt kakku. Valmista mousse pussin ohjeen mukaan. Kostuta pohja ja levitä sille reilu kerros vadelmahilloa ja paljon suklaamoussea. Yli jäävä mousse käytetään pursotuksiin.

Kostuta päälipuoli ja levitä sen päälle vadelmamarmelaadia. Käytin siis väliin hilloa, koska se oli maukkaampaa ja päälle marmelaadia, koska se on rakenteeltaan sileämpää ja suklaakuorrutusta varten on tarkoitus saada kakulle mahdollisimman sileä pinta. Laita kakku jääkaappiin odottamaan ja valmista suklaakuorrutus.

Paloittele ja sulata vesihauteessa 130 g tummaa suklaata. Kuumenna (älä keitä!) kattilassa 1 dl kuohukermaa. Yhdistä sula suklaa ja kerma, sekoittaen niin kauan, että saat tasaisen seoksen.

Anna seoksen jäähtyä haileaksi samalla hiljalleen sekoitellen. Kumoa seos kakun päälle ja levitä esim. isolla veitsellä tasaiseksi. Seos riittää myös reunoille. Laita sydämet kakun päälle ja sit kakku jääkaappiin jähmettymään. Kun suklaa on sen verran jähmettynyt, ettei tartu enää hipaisusta sormeen voit tehdä pursotukset moussesta. Valmis kakku alla.

Heppahullu!

Mulla on ihan tuskanen hevoskuume! Se iskee aina keväisin ja kesällä ja joulun alla ja ihanina aurinkoisina pakkaspäivinä. Oikeestaan ainoa aika, jollon mulla EI oo hevoskuumetta ajoittuu tohon syksyn pahimpaan  kura-aikaan. Sillon kun oikein rapa lentää ja pollen jalat on aina likaiset ja märät ja kurassa heppailu ei oo niin hirveen hohdokasta. Mutta muina aikoina... voi kun se on ihkua :) Ratsastella raikkaassa ulkoilmassa ja katella kauniita maisemia...

Tämmönen ois aika ihana...